tiistai 20. joulukuuta 2016

Iloisena Naimasta

Lämpenin vähän hitaasti Naima-villatakille, mutta Mirellan ja Jaanan kommentit kuultuani innostuin minäkin. Lankavarastostani ei sopivaa lankaa eikä ainakaan määrää tuntunut löytyvän, joten sain hyvän syyn ostaa lisää... Hain Naimaan aika kevyttä lankaa. Löysin De Rerum Naturan Gilliatt-langan, jota muistin nähneeni jollakulla livenä Puikkomaisterin neulebaarissa. Ekolanka, iso metrimäärä 270 m / 100 g, ja neuletiheys just sopiva 19 s/10 cm 4,5 puikoilla.

Ihana lanka, kiva elävä harmaa väri, ja malli tosi kiva neuloa. Neuloin takin A-linjaisemmaksi kuin mallissa jatkamalla helmaan saakka reikärivit niin, että tein joka toisen langankierron neulomatta viereisiä silmukoita yhteen.

Uskonpuute kyllä painoi päälle taskujen kohdalla: mietin pääni puhki, teenkö niitä ollenkaan, aloitinko tekemisen väärässä kohdassa, ja tuleeko niistä epäpukevat tai hölmön näköiset. Ei tullut. Ihanat on taskut ja ihana koko takki! Tarkemmat tiedot Ravelryssa.

 
Sitä kyllä mietin, olisiko Ankestrick nimennyt mallin Naimaksi, jos olisi tiennyt ...

Jouluneulominen jatkuu tulenvärisen joulukalenterihuivi Satakielen parissa, ja joulusukkanikin ovat vielä vaiheessa. Flying Swallows -mallin ohje on youtubessa täällä. Tosin tein kuvioon välikerroksia: yksi kerros kahdella värillä, sitten lehdyköiden neulontakerros ja kaksi välikerrosta. Ehkä parit joululahjat vielä myös, ettei jää viime tinkaan.
Mutta, tässä vaiheessa toivotan sinulle ihanaa joulua ja loistavaa ensi vuotta :-)!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Lahjaksi - kerrankin

Taidan olla tunnettu siitä, että neulon yleensä itselleni... Silloin tiedän, että neuleen saaja on aina iloinen ja tyytyväinen, ja arvostaa kovasti nähtyä vaivaa :-).

Mutta, tosi kiva on tehdä neuleita lahjaksi tärkeille ihmisilleni, erityisesti silloin kun tiedän, että lopputulos sopii saajan makuun. Tänä syksynä niitä on syntynyt tavallista enemmän.

Kesällä ystävättäreni täytti pyöreitä, ja annoin hänelle lahjakortin, jossa lupasin neuloa hänelle toivehuivin. Syksyisenä viikonloppuna selasimme malleja ja värejä. Malabrigo Sock valikoitui langaksi, ja malliksi Ruusupuu.

Rikke-pipoja olen tehtaillut 20+-porukalle. Juttu alkoi siitä, kun viime jouluna vein grafiitinharmaan Rikken kummitytölleni. Hän oli tykännyt siitä, mutta pipo katosi. Hän pyysi minua tekemään uuden. Sitten musta tyttärelle, tummanpunainen pojalle ja tyttären poikaystävälle ja perusharmaa kummitytön veljelle. Oma fuksianpunainen on jonossa. Langin Novenasta kaikki, silmukkamäärä 115, ja puikot no 3 ja 4.


Siinä samassa kysyin toiselta siskontytöltä, tarvitsisiko hänkin pipon. Ei, mutta villasukkia on tosi vähän. Nyt on yhdet lisää, sovellus Tincanknitsin Rye-sukista

Samalla idiksellä armaalleni punaiset sukat, ja tasa-arvon vuoksi myös pojalle Polkka-perussukat...
... ja aikuisten junasukat samoille tyypeille samalla perusteella.
Ohje on täällä.Tosin käytin silmukkamäärää 52 tai jopa 48 miesten sukkiin 7-vaikka-paksuisella langalla.

Jossain vaiheessa sain kutsun ihaniin juhliin: entisen työkaverin yhdistettyihin kihlajaisiin, tupaantuliaisiin ja pikkujouluun. Ajattelin tehdä pariskunnalle sukat, mutta sihen olisi pitänyt kysyä kengännumerot. Päädyin siksi huiveihin. Risteilyhuivimuunnos Lanitiumin merinosukkalangasta for her...

... ja tuubihuivi Colinetten Art -langasta for him
Vähän vielä korujuttuja: Pikkujoululahjaksi silmukkamerkkikoru, enkeleitä riipukseksi kaulaan tai joulukuuseen, ja muutama riipus ystävän pyynnöstä
Halusin osallistua Suomi 100 vuotta -vauvasukkaprojektiin. Maija-langat tarjosi Lankamaailma.
Siinäpä näitä! Nyt viimeistelemään omaa Naimaa :-)

Mukavaa joulunodotusta!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Raitapaitoja

Jo hyvän aikaa sitten valmistui mun versio Ravellosta. Langat ovat matkamuistoja, pinkki ja kirkkaanvihreä Berliinistä Bouclesta ja tummanvihreä Amsterdamista Stephen&Penelopesta. Lanka on Holstin Supersoftia, jonka nimi mua aina vähän hihityttää, kun se ei oikeasti ole erityisen pehmeää. Mutta kevyttä on, ja superriittoisaa, ja tarpeeksi pehmeää minulle.
Tein paitaan vyötärömuotoilut. Erityisesti tykkään tuosta kaula-aukosta, joka on erittäin simppeli. Totesin, että Ruusupuu-huivini natsaa tosi hyvin paidan väreihin. Vahingossa.
Jotenkin raidat nyt kiehtovat. Aika paljon olen tehnyt raitahuiveja, ja toisen raitapaitani, vähän Ravelloa paksumman, sain tänään kuvattua HAMin psykedeelisessä Yayoi Kusama -näyttelyssä.
Raidoitus saattaa muistuttaa Ravelloa... Tässä oli kuitenkin lähtökohtana se, että löysin Priiman ystävämyynnistä keväällä (?) ihanan pehmoista Debbie Blissin Rialto dk:ta, mutta tumman punaviolettia lankaa oli jäljellä liian vähän paidaksi. Ostin sitten kolmea muuta väriä: harmaata, vaaleanpunaista ja hentoa vaaleanturkoosia. Niitä sitten hauduttelin aikani, ja neuloin tällaisen raitapaidan. Takahelma on pidempi. Tein sen lyhennetyillä kerroksilla: raidat ovat takana leveämmät kuin edessä.
Rentoja, käyttömukavia paitoja, Viihdyn näissä oikein hyvin!

torstai 6. lokakuuta 2016

Vieläkin lisää

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. Kiva kuulla teistä täällä <3!

Paitsi että pöh, mokasin edellisen postauksen Nurmilinnun langan kanssa. Uncommonia se oli eikä Fyberspatesia.

Huivit-osio jatkuu... Tyttären huivi valmistui, ja käytin siihen koko puoli kiloa lankaa. Enpä ole ennen näin massiivista huivia tehnyt. Mutta kiva siitä tuli, tytär oli tyytyväinen, ja kuulemma samanlainen kelpaisi myös armaalleni. 
Ruusupuu on kuvattu. Damn, värit näyttävät liian hailakoilta. Huivi on kiva! Pingotettuna koko on reilu, 215 x 44 cm. Lankaa kului 187 g.
Ja Nurmilintu kans. Tämän koko pingotettuna on 200 x 36 cm, ja langankulutus 94 g. Tähän tehdään lopetusreunaan nirkkopäättely, ja virkkasin sitten toiseenkin vinoon reunaan nirkot symmetrian vuoksi.
Tänään lähden käsityöristeilylle. Anna Kuduja suunnitteli sinne Risteilyhuivin, joka tuli mulle kuin tilauksesta: haussa oli juuri neutraali malli neutraalin väriselle huiville. Sellaiselle, joka sopisi asuun kuin asuun. Reilu kaksi kerää harmaata Regian 4-fädig-tweediä, puikot 4,5 mm, ja lopputuloksena reilunkokoinen (225 x 52 cm) rento huivi.
No nih, pian lähden. Stig ombuuurd!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Huivituksia

Huiveja on kiva neuloa: ne kulkevat kevyesti mukana, kivoja malleja on loputtomasti, huivit valmistuvat aika nopeasti, ja niille on aina käyttöä. Käytän ohutta villahuivia melkein aina. Jos ei nyt ihan helteellä, mutta lomareissuillekin otan aina pari mukaan. Ne lämmittävät tarvittaessa mukavasti, mutta eivät paina laukussa juuri mitään.

Kesän Saksan-autoreissulla valmistui kaksi Stac Shoiagia (en ikinä opi muistamaan tätä nimeä...), toinen Onionin nokkossukkalangasta ja toinen Zauberballista, jonka annoin Hertsikan neuleiltojen Minnalle. Tykkään mallista tosi paljon, ja aiemmin neulomani vaaleanpunainen Hedgehog-versio on ollut ihan lemppari.

Nokkoslankahuivi näyttää tässä kuvassa ihan liian siniseltä, on oikeasti tämän jakun värinen


Lanitiumin ihanista langoista valmistui oikeanpuoleinen Ruusupuu, ja vasemmalla oleva Nurmilintu on pari vuotta sitten Lontoosta ostamaani Fyberspates Vivaciousia.

 
Pingottaminen ja kuvaaminen ovat huivipostausten hidasteita. Hankin kesällä  Karnaluksista pingotusraudat, jotka ovat kyllä aika kätsät. Eilen sain pingotushomman tehtyä, ja saatte tyytyä tähän kuvaan... 

Viikko sitten Tallinnan-reissulla ostin langat tyttären huivia varten. Se onkin ihan eri maata; tytär tilasi smaragdinvihreän, tosi paksun ja pitkän kaulahuivin, joka menee kaulan ympäri kaksi tai kolme kertaa. Ok,tein työtä käskettyä :-). Puoli kiloa Gefidran Extra Soft Merino Grande -lankaa, 50 g = 70 m, puikot no 7...  Määrä tuntui todella liioittelulta, mutta ihan kepeästi koko 10 kerän määrä tähän kuluu. Pituutta tulee vähän vajaa kolme metriä, leveys on sellainen 24 cm. Tässä se on alussa:


Tekeillä on myös Eyeblink turkoosi-semisolidista Punta Yarnsin Merisockista, ja harmaa tweedhuivi suunnitteilla... josko se olisi sitten sellainen luottohuivi, joka sopii joka asuun. Kun vieläkin välillä pursuilevan hattuhyllyn valikoimasta tuntuu puuttuvan jotain!

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäishuvituksia

Ihanat neulekaverit Kristiina ja Outi huolehtivat, että meidän pääsiäispöytä oli taas kunnossa! Kiitos Kristiinalle liinasta ja Outille pupuista!

Kaverini Tiina pyysi remppaamaan korunsa. Hommalla ei ollut kiire, ja aika pitkään tässä menikin, että sain sen tehtyä. Osasyynä se, että ei ollut oikein just sopivaa sidontalankaa. No, sellainen löytyi Rooman-reissulla... en siis voinut tehdä tätä ennen kuin tarvikkeet oli haettu Italiasta :-).

Ennen
ja jälkeen... valkoisiksi kuluneiden muovisten hopeanväristen tilalle uudet metalliset helmet. Pituuden oli tarkoitus lyhentyä. Se menikin itsestään, kun sidonta on napakampi, eli en vähentänyt helmien määrää - toivottavasti on nyt sopiva!

Innostuin samalla tekemään korviksia. Yö tuli, kun oli niin kiva tehdä..

Entä mitä tapahtuu, kun käy Snurressa? Mulle tapahtuu huiveja! Aloitin Baby Alpacasta ja Titaniumista, mun versio täällä.
Tässä on jätskivärit: suklaajätskin ruskea ja mansikkajätskin vaaleanpunainen. Huivi on tosi kevyt ja pehmeä. Se on vähän normikokoani isompi: teen ja käytän tosi paljon yhden vyyhdin (n. 420 m/100 g) huiveja. Kiva malli!

Ja sitten oli pakko kokeilla Hedgehogin lankoja. Tässä tosi kauniin Ysolda Teaguen mallin mun versio, ja Sock-langan sävy Whisper. Nam...
Hedgehogin langoista on aika vaikea valita, väreistä siis... Tässä lankana Skinny Singles, tulossa Interlude
 Mutta voi, taas arki hyökkää kimppuun. Olis niin kiva jatkaa käsityöhommia!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Versioita violetista

Mulla on ihkaensimmäinen KAL menossa, Kudujan = Annan Shetland Cardi!  Tästä tulee pidempi kuin mallista, ja tein siihen lisäyksiä helmaa kohti. Ihanat mallineuleet tässä, tykkään! Lanka on Aaden tehtaalta ostettua 3-säikeistä erikoisväri-vironvillaa. Karheaahan se on, mutta värit on hienot! Tässä kyllä näyttävät liian vaaleilta.
Novitan Sointu-merinovillalangasta syntyi tuubi-piposetti, joka löysi hyvän kodin Sarilta. Se sopii hänelle tosi hyvin! Kiva, pehmeä lanka. Tarkemmat tiedot Ravelryssä.

Villa Lankasta löytyi tosi hienoja helmiä. Ne olivat isoreikäisiä, mutta halusin käyttää niitä vähän toisin. 6 mm kristallibiconet tukkivat reiät sopivasti, niin että helmet toimivat ohuen ketjun kanssa.


Yksi ikuisuusprojektikin valmistui... Tuubissa on toinen säie violettia Grignascon Merinosilkiä ja toinen vihreä-lilakirjavaa Manos del Uruguayn Lacea, puikot no 3,5. Vähän höyrytetty ja venytetty neuletiheys on 21 s / 10 cm. Silmukkamäärä taisi olla n. 230. Tuubin ympärysmitta 110 cm ja korkeus 40 cm. Olen tod aloittanut tämän tuubin joskus edellisessä elämässä, mutta niinpä siitäkin tuli valmista, vihdoin viimein :-)!

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Neuleet käytössä

Siskontyttö Inarille tehdyt neulepöksyt ovat todistettavasti olleet ahkerassa käytössä. Pikkuneiti valitsi langan itse, joten lopputulemalla oli varmasti paremmat edellykset tulla mieleiseksi :-)
Pöksyt ovat tosiaan kokonaan joustinneuletta, ja lahkeissa kääntövaraa. Tarkoitus että sopivat useamman talven. Lankana Araucanian Botany Lace.
Mulle tosi mieleinen on tämä Ilun Sinkku -langasta (yksisäikeisestä) Väritys-mekon ohjeella tehty pusero.(Contigous-menetelmä oli tosi kiva tehdä. Tämä on siis mun eka Contigous-neule.) Värityksen pääntie on kaunis, ja vaate istuu minulle tosi hyvin. Kunnon kavennukset rintavarustuksen alla :-)!
Lankaa kului 300 g - sen verran minulla sitä oli, ja se riitti juuri sopivasti hyvään helman pituuteen ja vajaamittaisiin hihoihin. Hihansuihin ja helmaan neuloin aika leveän ainaoikein-reunuksen. Puikot 3,25, reunuksissa 2,75. On muuten punaisempi livenä tämä väri.
 
Vielä lähikuva olkapäästä ja Contigues-ideasta:

Nyt on päällimmäisenä menossa Kudujan Shetland-KAL. Neulon sitä 8/3-vironvillasta, joka oli spesiaalisävy Aaden tehtaanmyymälässä. Ihanat värit, tässä kuvassa vähän liian vaalea.


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Loppuvuoden tekosia

Mekkoni on viimein kuvattu ja päivitetty Ravelryyn. Neuloin sen kaksikertaisesta Zencoastista (55 % merinovillaa, 45 % puuvillaa), yläosa Gathered blousen ohjeella. Gathered blouse on ollut mielessä tosi pitkään, ja tykkään kyllä tuosta ideasta niin paljon, että olisi kiva tehdä puserokin samalla mallilla.
Loppumekon neuloin kroppani mukaan, välillä sovitellen. Ylhäältä alaspäin neulotuissa vaatteissa se on niin helppoa, ja kavennukset ja lisäykset tulevat varmasti oikeille kohdille. Helman lisäykset tein neljänä kiilana, jolloin silmukkamäärä lisääntyi aina 8 silmukalla per lisäyskerros.

Helmaan tein reikäkerroksen, ja virkkasin viimeistelyksi pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Puikkokoko oli 3,5 mm, ja lankaa kului 385 g: se on tosi riittoisaa. Tässä viihdyn!


Karille paita. Piti olla ohut, slimmattu ja ennen kaikkea pehmeä. Ajattelin ensin klassista Hailuoto-paitaa, mutta koeostamani vyyhti suomenlampaan villaa oli ihan no-no. Liian karheaa. Babylankalinjalle siis. Päädyin hankkimaan vanhaa tuttua Dropsin Baby Merinoa.
Neuloin paidan helmasta ylöspäin, niin että ehdin miettiä matkan varrella, mitä Hailuoto-paidan juttuja tähän toteutan ja mitä en. Helmassa ja hihansuissa 2 o  2 n -joustinneule, ja siitä jatko mallineuleella 4 o 1 n. Hihan lisäyksistä tein suurimman osan hauskan toispuoleisella Hailuoto-tavalla, mutta jatkoin loput normaaleina symmetrisinä lisäyksinä, kun aloin miettiä, kiertyykö hiha liikaa.

No, tämä lanka ei sovi Hailuoto-henkeen, joten västäräkit ja suorat hihanistutukset unohdin suosiolla. Mutta hauskan kiilamaisen lisäyksen tein, tosin eteen. Hailuotopaidassa se on selässä. 
Muuta hailuotolaista tässä ei sitten olekaan, mutta onpahan kiva, käyttömukava ja käyttäjälle sopiva villapaita.

Vietimme jouluaaton taas siskojen perheiden kanssa. Yksi siskoista oli reissussa, mutta siitä huolimatta meitä oli 20 henkeä pitkän pöydän ääressä. Ruoat sovimme etukäteen, kuka mitäkin tuo, ja laittelemme ateriaa yhdessä. Joululahjoja emme hanki, vaan jokainen perhe hoitaa sen puolen keskenään palattuaan kotiin. Mutta tuliaisia voi viedä. Pipo kummitytölle: Rikke, Langin Novenasta, ja ajat sitten lupaamani villahousut pikkuiselle siskontytölle hänen itse valitsemastaan langasta.

Vasemmalla olevat harmaat alpakkalapaset, joissa on intialainen peukalokiila, menivät sille siskolle, jonka kotiin keräännyimme. Jotain per perhe: yhtä maanisesti neulova sisko kuin minäkin sai vyyhdin oranssia Auringonkehrä-lankaa, josta hän ehkä neuloo rasat.

Sain viime hetken inspiksen tehdä jotain myös omille perheenjäsenille ja lasten seurustelukumppaneille: HIFK-väriset sukat Janne-langasta tyttären poikaystävälle, harmaat kohoraitaiset armaalleni, Rim socks -muunnos. Pojalle olin tekemässä noita mustia, joissa on viidakkolankaraitoja, mutta päädyin kuitenkin antamaan hänelle 7-veikka-polkka-sukat. Tyttärelle Elsit. Joista paketissa oli vain toinen, kun tuli vähän kiirus... Toinen valmistui aattoiltana. Vielä vinopalaset pojan tyttöystävälle Villa Lankan Harry-langasta:
Monivuotinen kampaajani Janna saa vauvan, ja tein pikkuiselle junasukat

Mäkin sain just nyt sukat, itseltäni. Ihanan räikeät, Alice Superwash 100 -langasta, 2,5 mm puikoilla. Halusin treenata varpaista varteen -sukkia. Pitää vielä muutamat tehdä, että tulee rutiinia.

Koruja innostuin tekemään pitkästä aikaa. Innostuin Superduo-helmistä, joista saa minusta stailia jälkeä.
Nyt taas neulomaan. Nyt menossa eka Contigous-malli, eli Väritys, josta en kyllä vielä tiedä, tuleeko siitä pusero vai tunika. Katsotaan mihin lanka riittää: ostin siihen lilaa Handun yksisäikeistä lankaa Pukkilan puikkopäiviltä.