Hui huivei ja pipoi

Kävin Snurressa, ja näin Annen päässä mallipipon. Oi, tykkäsin siitä! Koska olinkin mennyt sinne ostamaan Semillaa, ja mallipipo sattumoisin oli juuri siitä tehty, ei tarvinnut miettiä. Suoraan selkäytimestä: joo, toi, ja tuubihuivi samaa mallineuletta: ohjeet oli jo mietitty molempiin. Mitenköhän taas päädyin fuksiaan...

 

Vanhan sataman viimeisiltä kässämessuilta löysin Puffalan kaunista, pehmeänväristä ja tosi pehmeää kasmirsekoitehuivilankaa. Siitä halusin tehdä ohuen mutta muhkean tuubihuivin, minkätyyppistä olen himoiten tuijotellut tyylikkään etelähelsinkiläisen liikkeen ikkunassa.

Koko 100 g ja 800 m (korjaus: eiku 720 m) käytin tähän, ympärysmitaltaan 110 cm ja korkeudeltaan 48 cm tuubiin. Muutama kerros ainaoikein-neuletta molempiin reunoihin, muuten sileää.

 

Tyttärelle tein yhden illan tuubihuivin kympin puikoilla kolmesta vyyhdistä Palomaa, löytö Eiran Lankojen alekorista.

Pitkään ideatasolla ollut jämälankahuivi... Lanitium-glitterlankaa jäi puserosta yli toistasataa grammaa. Niistä Multnomah, taas kerran. Tykkään siitä, että siitä saa kaulusmaisen jutun puseron kanssa.

Sain  ekan Rikke-piponi tehtyä! Se on Langin Novenasta, tasan kahdesta kerästä. Lisää siitä täällä. Pipo on tosi kiva, kevyt ja pehmoinen.

Niin kiva, että vois tehdä pari lisää.

Piti vielä piipahtaa Eiran Langoissa hankinnoilla, ettei lanka pääse loppumaan joulunpyhinä. Samasta syystäköhän en voinut Snurressa vastustaa HUIVIlankaa...

Unilintuun ilmestyivät tupsut. Joulumeininkiä.

Oisko siinä nyt toistaiseksi kaikki...

Huomenna alkaa viikon joululoma! Hyvää ja rauhallista joulua korttiprojektin pitsitähtien myötä (ohjeet Caitlin Sainio: 100 heegeldatud lumehelvest)!